Viimeinen uitto -dokumentin Taivalkosken ensi-ilta

Viimeinen Uitto Iijoella

Iijoki on ollut kulku- ja kuljetusväylä satoja vuosia. Sitä pitkin on ollut yksi reitti Vienaan. Kala antoi ruokaa jokivarren ihmisille. Tervaa kuljetettiin lautoilla merenrantaan. Kun metsäteollisuus syntyi, puuraaka-aine uitettiin sahoille ja tehtaille. Sodan jälkeen hakattiin uittoväylien varrelta sotakorvauksien maksuun ja jälleenrakentamisen kustannuksiin suuria määriä puuta. Jätkät hakkasivat ja hevoset vetivät puutavaran jokivarteen, josta virta vei puut tehtaiden vesivarastoihin uittaen. Kunnollisia teitä ei ollut.

 Olojen vakiinnuttua metsänparannus ja metsänhoito lisäsivät puuston kasvua. Maan- ja metsäteitä rakennettiin. Kuljetuskalusto kehittyi. Metsätyö koneellistui ja sahoja rakennettiin sisämaahan. Monista syistä uittomäärät vähenivät ja uitto kallistui. Olosuhteet muuttuivat niin, että päätettiin uitto lopettaa Iijoella 1988.

Samalla loppuivat lukuisat vuosikymmenien työpaikat. Hävisi tukkilaisten tuoma elämä ja kulttuuri jokivarsilta. Dokumentti Viimeinen Uitto kuvaa tätä murrosta. Kulttuuriperinteestä kertovat vielä tukkilaistapahtumat, lautanlaskut ja Iijokisoututapahtumat.

Lisätietoja:

Juhani Hakkarainen (haastattelut, käsikirjoitus ja ohjaus)

0400 688313 juhani.hakka@gmail.com

Raimo Salo (haastattelut ja kuvaus)

0406585436 raimo.salo@docwerstas.com

Vesa Salo (leikkaus, äänet ja viimeistely)

Tuotanto: Suomen Uittoperinneyhdistys ry ja Soitin Oy; www.docwerstas.com

Metsämiesten säätiö (rahoitus)

VAPAA PÄÄSY, TERVETULOA!