Miten sinun satusi alkaa?

Valloittava ja herkkä tarina Lenni-linnun tapahtumien täyteisestä viikosta. Päähenkilö on luotu niin sympaattiseksi, että lukija elää täysillä mukana tarinan jännittävissä vaiheissa. Tematiikka rakentuu pyyteettömän rakkauden ja välittämisen ympärille. Tarinaan nivoutuu myös luonnon merkityksellisyys lapselle. Päähenkilön kommellukset rakentavat juonta ja tuovat tekstiin osuvaa huumoria. Selkeä ryhmittely tukee juonen etenemistä ja helpottaa tarinan seuraamista lukijana. Kaunis kuvitus tukee ja rikastuttaa tarinaa.

Sadun saatesanojen mukaan kirjoittajan äiti on auttanut tekstien ja kuvien asettelussa ja arvioitavana oleva satu on kuvakirja. Sadun virheetön kieli puhuu myös siinä saadusta avusta. Tuomaristo piti kuitenkin itse tarinaa Ennin luomana, ja humoristinen hyvän tuulen satu ansaitsee sarjansa ykkössijan.

Luovuutta ja lukeneisuutta osoittava kokonaisuus, jota kuvitus ja hauska riimitys tukee. Satu on mielikuvituksellinen, hellyttävä ja taianomainen ja imaisee lukijan mukaan seikkailuun. Kukka päähenkilönä on omaperäinen valinta, joka erottuu perinteisten satujen joukosta. Runomainen riimitys on lapsen kirjoittamaksi varsin onnistunutta, mutta ei aivan kanna koko tarinan läpi.

Perinteinen seikkailusatu dinosaurusmaailmassa, joka pelastuu sankarikissan ja lohikäärmeen neuvokkaalla yhteistyöllä pahan yksisarvisen vallasta. Satu on pitkä ja polveileva, mutta pitää lukijan otteessaan. Kokonaisuus on kaunis.
Lahjakkaalta kirjoittajalta tuli kilpailuun myös toinen tarina, Karakalin tehtävä. Päätuomarit kuitenkin arvioivat, että Karakalin tehtävä ei ole kovin satumainen, mutta Kissa ja lohikäärme on satua parhaimmillaan.

Ajankohtaiseen teemaan – Itämeren likaisuuteen – tarttuva satu vie sankarinsa merenpohjaan. Satu alkaa lupaavasti mukavin yksityiskohdin, mutta loppu on hiukan hätäinen eikä kovin selkeä. Alun perin ruotsinkielinen, suomenkielinen käännös tuntuu menettävän hiukan sadun lumoa.

Yllättäviä ja omaperäisiä juonenkäänteitä sisältävä tarina ketusta ja jäniksestä kutkuttaa ainakin aikuista lukijaa. Kielenkäyttö on monipuolista ja kaunista. Lopetus tarinassa on kuitenkin hieman sekava ja nopea.

Napakka seikkailusatu klassisesta hyvän ja pahan vastakkainasettelusta, jossa kuitenkin pieni yllätys pohjalla. Omaperäiset hahmot, monia herkullisen humoristisia yksityiskohtia. Sankarin on voitettava taikavoimansa pelottavuus, mikä on lasten kirjoittamissa saduissa harvinaista.

Pitkä, monipolvinen ja rikasta mielikuvitusta osoittava tarina kolmen nallesisaruksen seikkailusta. Helppolukuinen tarina pysyy koko ajan hienosti koossa, ja on perinteisen sadun muodosta huolimatta myös mielenkiintoinen. Hieno kuvitus ja sinnikkäästi käsin kirjoitettu tarina.

Suurenmoinen tarina suurenmoisesta okariinosta! Sadun kerronta on kypsää, teemat ovat kehittyneitä ja satu osoittaa tekijän lukeneisuutta ja monipuolisia mielenkiinnon kohteita. Metsän ja sen tunnelman kuvaus ovat sadun vahvimpia ominaisuuksia. Tapahtumissa rikas, mutta miellyttävästi rauhoittava hyvän tuulen satu. Satu on taianomainen, eheä, kekseliäs ja riemastuttava. Kieli ja vuoropuhelu ovat erinomaisia.

Sadun päähenkilö kulkee rohkeasti omaa tietään, innoissaan ja suunnittelematta, kunnes joutuu sisäistä ääntään seuratakseen asettumaan yhteisönsä mielipiteitä vastaan. Satu käsittelee vaikeita tunteita ja jättää lukijan pohtimaan ihmisen suhdetta eläimiin ja luontoon. Traaginen loppuratkaisu on monista muista saduista poikkeava ja osoittaa ymmärrystä elämän monimutkaisuudesta. Käsin kirjoitettuun tekstiin on jäänyt jälkiä tekijän ajatustyöstä, mikä vetoaa raatiin.

Nokkela ja empaattinen satu, joka kuvaa humoristisesti eläinyhteisöä. Etenee sujuvasti kohtauksesta toiseen, ja kirjoittajalla riittää mielikuvitusta. Sadun aineksista voisi kirjoittaa hyvinkin pitkää ja kuvailevaa tekstiä, mutta se saattaisi latistaa tarinan napakkuutta, jossa kirjoittaja on onnistunut hyvin. Eläinsadussa on läsnä myös ihminen ja vuosikymmenten kuluminen – sen sijaan kanasukupolvien vaihtuminen ohitetaan, ihan niin kuin saduissa voidaan tehdäkin.

Vauhdikas ja mukaansatempaava alusta loppuun. Satu on pitkä, mutta pysyy juonellisesti kasassa. Teksti on hauskaa ja rönsyilevää, ehkä jonkin sivujuonteen olisi voinut karsia poiskin. Huumori sekä vaikeammat teemat sekoittuvat sulavasti ja satu imaisee sisäänsä. Lapsen maailma ja arjen murheet selkeästi esillä, mutta myös myötätunto tarinan pahista kohtaan.

Tarinan kieli on poikkeuksellisen rikasta ja kuvailevaa. Tarina käsittelee raakoja teemoja kuten orjuutta, mikä kertoo kirjoittajan kypsyydestä. Kuitenkin juuri tietynlainen synkkyys vie pois satumaisuudesta.

Riemastuttava ja mielikuvitusrikas satuparodia tossun alla elävästä hyväntahtoisesta kalastajasta, hänen vaimostaan ja ihmehauesta. Erittäin kypsästi ja taitavasti kirjoitettu. Dialogit ovat sujuvia, juoni helposti seurattavissa. Kirjoittaja on taitava ja hallitsee nykyajan ilmiöt. Ehdottomasti tämänvuotisen kilpailun parhaita tekstejä huolimatta siitä, että tarinan runko on suoraan vanhasta kansansadusta. Tästä johtuen satua ei kuitenkaan voida sijoittaa palkintosijoille.

Taitavasti kerrottu, johdonmukainen, viihdyttävä ja kaunis kokonaisuus. Lahjakas kirjoittaja, joka osaa kertomisen taidon. Kirjoittaja luo lukijan eteen taianomaisen merenalaisen maailman, josta välittyy lapsen mielikuvituksen satumaisuus. Teema on paljon käytetty, mutta omaperäinen loppu yllättää, ehkäpä vähän töksähtääkin.

Kaunokirjallisesti ansiokas teksti käsittelee elämän suuria asioita, kohtaloa, yksinäisyyttä, ystävyyttä, rakkautta, surua, menetystä ja kaipausta. Satu on kaunis ja koskettava, johdonmukainen, jopa riipaiseva. Lauluun ja läsnäoloon perustuvan ystävyyden kuvaus on tämänvuotisessa kilpailussamme ainutlaatuinen. Tarina ja draaman kaari toteutuvat hienosti.
Sadun teema ja myös sen käsittely on saanut vahvoja vaikutteita H. C. Andersenin tunnetusta Pieni merenneito -sadusta, mutta teeman käsittely on omintakeinen ja kaunokirjallisesti tämän vuoden kilpailussa niin omaa luokkaansa, että katsoimme sen palkitsemisen mahdolliseksi.

Varsin perinteinen ja hyvin kirjoitettu eläin- ja luontosatu. Aiheena usein käytetty auringon ja kaamoksen kamppailu on tässä tarinassa esitetty eläinystävysten seikkailuna. Kieli ja kuvailu on erityisen vahvaa ja kirjavaa ja tukeutuu lukuisiin kutkuttaviin yksityiskohtiin. Tarinan kulun elementit sointuvat yhteen, ja hahmojen ominaisuudet toimivat juonta edistäen. Juonellisesti tarina jatkuu tasavahvana loppuun asti.

Yksi tämän vuotisen kilpailun omaperäisimmistä tarinoista. Eheä ja erilainen näkökulma! Sadun päähenkilönä on porras, ja tarina osoittaa hienoa mielikuvitusta ja kirjoittajan taitoa, sarkastista kyynisyyttä, joka kätkeytyy eleettömien sanojen sujuvaan juoksutukseen. Varsin yleinen yksinäisyyden teema sai sadussa uudenlaisen tulkinnan, joka koskettaa. Yksinäistä ja surumielistä tunnelmaa rakennetaan sadussa hienosti sekä kolkon ympäristön että tunnekokemusten kuvauksen kautta.

Hyvin kirjoitettu tarina, jossa pohjoinen luonto ja eläimet sekä mytologia ovat pääosissa. Ilmastotietoisuus, yhteisöllisyys ja erilaisuuden hyväksyminen ovat sadussa keskeisiä teemoja, joskin niiden liittäminen porosatuun tuntuu hiukan keinotekoiselta. Kokonaisuus on ikään kuin tarina tarinassa, ja alun ihmismaailma-johdanto vaihtuu sujuvasti poromaailmaan. Lopun haikea hyvästely ystävien välillä luo mahdollisuuden monitulkintaisuuteen.

Perinteinen satu, jossa pelastumiseen johtaa kolmen tehtävän onnistunut suorittaminen. Tarinassa on vahva juonenkaari ja se täyttää sadun piirteet vahvasti. Yhdessä toimiminen ja toisten auttaminen korostuvat perättäisissä tapahtumissa, vaikka muutamassa tilanteessa onkin hitusen haparointia. Kieli on selkeää. Tarinassa on vahvoja vaikutteita vanhoista saduista, mutta omat kekseliäät oivallukset tekevät siitä tuoreen.

Satu käsittelee kuolemaa ja kuoleman jälkeistä eloa kypsällä ja raikkaalla tavalla, mutta silti lapsen silmin. Naiivin ja tietämättömän lapsihahmon luominen onnistunut hyvin. Ikiaikainen ja kaikille uskonnoille yhteinen kuvitelma paratiisista kukkaniittyineen ja keijuenkeleineen on melkeinpä klisee, mutta tässä sadussa sekin sopii kokonaisuuteen. Kuolemasta johtuva suru, sen tuoma helpotus ja kuolemanjälkeisessä elämässä tapahtuva jälleennäkemisen riemu sekoittuvat koskettavaksi kokonaisuudeksi. Sadun loppu on lapsenomainen ja kokonaisuuteen sopiva.